Jakso on taas melko lyhyt (Niin, ainahan ne tuppaa olemaan), mutta hyvitän sen teille niin, että jaksoja ilmestyy usein. Pelini takkuilee, ja siksi jaksot ovat lyhyitä. Mutta maininta viime jaksosta: Siinä oli vain 6 KUVAA! Pöyristyttävää käytöstä minulta, mutta lupaa, että se ei toistu. Nauttikaa vain tästä herkusta, jos vain kykenette :) . Sori myös tapani laittaa kuviin vain pari lausetta...... (+ pahoittelen parin
 kuvan kokoa, se vain kutistui selittmättömällä tavalla) Laittakaa kommenttiosastolle myös huomautuksia kirjoitusvirheistä!



Pian hyvästeltyään Jonnen, Lily hankki vaatekaapin. Se oli kyllä hiukan outo, mutta parempaan ei ollut sillä hetkellä varaa.

 

Lily meni "tekemisen puutteessa" puhdistamaan vessanpyttyä. Oikeasti se oli HÄNEN velvollisuutensa puhdistaa mokoma pönttö, halusi tai ei. Ja yllätys yllätys, sisäkköön ei ollut varaa, koska rahavarat olivat huvenneet kaappiin, yms. Lilyki alkoi huomata, kuinka hankala hänen pukunsa oikein on. Se menee seinienkin läpi. Varsinainen kolttu....... Ei auttanut muuta kuin ottaa jällelle jääneet roposet matkaan ja marssia ostarille!



Mutta ennenkuin Lily ehti soittaa, sisälle marssi tuttu hahmo: Jonne Karsta! "Enkö minä muka hyvästellyt sitä?!" Lily ajatteli tuohduksissaan. Jonne meni keittiöön ja otti palaneen leivonnaisen lautaselle ja alkoi syömään sitä. Toivottavasti mokoma saa mahavaivat palaneesta ruuasta!



Lähetettyään Jonnen tiehensä Lily soitti taksin Tammilehdonkatu 12 . Taksi tulisi hakemaan häntä hetken kulutta. Pian ulkoa kuului vaimeaa tööttäystä, ja Lily tiesi, että se oli taksi. Pihalla oli smaan aikaan joku Maksi -niminen koira. Lily ei siitä senkummemmin pitänyt.



Lilyn mekon helma jäi vahingossa taksin oven väliin. "APUUUAAA! Mekkoni on tämä typerän taksin oven välissä!" Lily huusi kuskille. "Tehkää nyt jotain!" Lily raivosi. Mutta kuski ei tehnyt mitään Lilyn mekon eteen. "T-O-D-E-L-L-A T-Ö-R-K-E-Ä-Ä palvelua!" Lily ajatteli itsekseen.



Tässä on yksi ostari (rakentaminen kesken) , mutta vaikka se näyttikin halaphallilta, niin sieltä sai ihan laatutavaraa. Tai ei ihan ehkä laatutavaraa, mutta vaatteita ainakin. Lily osti sieltä parit kivat puvut......



Kun Lily saapui kotiin, häntä vastassa oli taas se Maksi. Mekko oli jälleen oven välissä, mikä sai Lilyn vielä enemmän vihaiseksi. "MIKSI MINULLA PITI OLLA PÄÄLLÄ TÄMÄ RÄÄSY?!" Lily Raivoaa pihalla, sillä mekon reuna on vähän öhöm.... repaleinen ja muutenkin sotkuinen. Nyt Lilyllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vetäistä päälle uudet vaatteet ja laittaa hiukset uudelleen.....



Tässä on Lilyn uusi hiustyyli! Lily laittoi päähänsä vielä sellaisen kivan "keijukapistuksen", joka teki hänestä vähän  sanottakoon  keijun näköisen.



Tässä on Lilyn uusi tyyli, jonka hän omaksui itselleen. Nythän hän näyttää joltakin roolipelaajalta, mutta Lily olisi siihen touhuunehkä liian vanha. Mutta hänllä ei onneksi ainakaan vielä ollut lapsia, joiden kanssa piti käydä jossain tapahtumissa. Häntä olisi silloin saatettu katsoa ehkä hiukkasen nenänvartta pitkin.



Lilyn maha alkoikin jo kurista, joten hän alkoi vääntämään itselleen juustopastaa. Tällä kertaa se ei taatusti palaisi pohjaan! Toivottavasti Lilyllä on tällä kertaa enemmän järkeä päässä, että ei häivy vessaan kesken ruuanlaiton (Tässäkin kuvassa Lilyn hiukset meni oudoiksi.....).



No eivät ruuat tainneet sittenkään käristyä pohjaan, ainakaan tänään. Mutta Lilyllä ei näytä olevan minkäälaisia pöytätapoja...... (Voivoivoivoi Lily........).



Ilta olikin ehtinyt laskeutua nopeammin kuin Lily osasi olettaa. Nyt olisi iltapesun aika, ja sen jälkeen nukkumaan! Lily on aina lapsesta asti pelännyt pimeää, joten nytkin hän jätti valot palamaan.



Lily meni tänään ajoissa nukkumaan, jotta olisi virkeä huomenna, ensimmäisenä työpäivänä. Mutta pian tapahtui jotain odottamatonta.......



Puhelin alkoi piristä keskellä yötä, mikä teki Lilystä vielä kärttyisemmän. "Kuka ihmeen Tampio soittaa minulle keskellä yötä?!?!?" Lily huusi.



Lilyn täytyi nousta ylös sängystä ja laahustaa puhelimen luokse, vaikka kuinka "työlästä" se muka olisikin.



"KUKA PÖLVÄSTI SOITTAA KESKELLÄ YÖTÄ?!" Lily tiuskaisee puhelimeen. "Älä nyt sentään minulle suutu." Kuuluu langan toisesta päästä. Siellä oli Jonne Karsta. Lilyn sydän melkein pomppasi kurkkuun, kun kuuli hänen äänensä. Kukaan mies ei ollut ikinä soittanut hänelle keskellä yötä paitsi nyt.



Lily muisteli lapsuuttaan. Joskus hän oli puhunut äidin kanssa tärkeistä asioista (kihloista?). Lily muisti vielä ne typerät kysymykset, mitä oli silloin äidiltään kysynyt: "Äiti, silloinkin iskä kosi sinua, tuntuiko se sinusta typerältä ja kaduitko sitä sitten myöhemmin?". "No tietenkin rakastan isääsi, ja meidän liittomme ei ole koskaan tuntunut virheeltä. Ainakaan minusta.".



Äiti alkoi taas paasaamaan minulle siitä, kuinka tärkeää oli saada hyvä työpaikka jne. Äiti halusi minusta kaupungin johtajan, mutta minä vain nyrpistelin nokkaani.



"Viimeisen kerran, Lily-Rose (Se on oikea nimeni) , sinusta ei todellakaan tule minkään sortin hullua tiedemiestä!" Äiti raivoaa. "Mutta minä olen päätökseni tehnyt, etkä sinä voi vaikuttaa siihen!" Minä kiljuin.



Isää on aina kiinnostanut tähtien tiirailu kaukoputkella (Jopa päiväaikaan), joten usein hän ei edes kuullut minun äitini riitelyä. Niin lumoutunut hän oli.



"Miksi minusta pitäisi tulla joku himputin kaupunginjohtaja? En minä sellaiseksi halua!" Minä marmatin. Äitini selitti minulle tyynen rauhallisella äänellä: "Koska suurin osa sukulaisistamme on ollut kaupungin johtajia, ja sinun kuuluu jatkaa suvun perinteitä.". Isä oli kuullut minun huutoni ja tuli sisään.



Isäni oli hirveän vihainen äidilleni, kun hän oli puhunut minulle sellaisella tavalla. Tähän aikaan sitä tapahtui melko usein, sillä vanhempani riitelivät paljon.



Toisinaan en kestänyt sitä melua ja huutoa vaan pakenin ulos koko typerästä talosta.

Ne eivät tosiaankaan olleet parhaita muistojani.

Lily havahtuu unelmistaan siihen, että puhelimesta kuuluu: "Lily, oletko vielä siellä?". Jonne on aika kärsimätön ihminen.



"No mitä asiaa sinulla VIELÄ oli, Jonne?" Minä kysyin. Jonne vastasi: "Sitä vain että hyvää yötä.". Niin vain Jonne sanoi ja sulki luurin. Itseasiassa Lily oli loppujenlopuksi helpottunut. Koska hän oli vielä hereillä, hän katsoi hiukan telkkaria.....



Kun Lily avasi TV:n niin heti siellä näkyi hania pieniä taaperoita. Lilylle tuli hiukan paha mieli siitä, että hänellä ei ole omaa pientä lasta. Mutta ehkä hän saisi vielä sellaisen jonain päivänä.....

Pahoittelen aika monen kuvan kokoa, en tiedä miksi ne kutistuivat sellaisiksi, mutta en voi oikein mitään niille. Sorry :(((((((