Pyydän anteeksi edellistä jaksoa, mutta piti tulla pois koneelta (Kun ei sitä omaa konetta ole, niin aika vaikeaa tehdä uusia jaksoja....), niin eihän siinä ehtinyt tekemään mitään...... But Enjoy!

Lily ei pitänyt vanhasta hiustyylistään (Mikä jo viime jaksossa huomattiin), mutta koska hän ei saanut unta, piti turvautua vanhaan kunnon eliksiiriin: KAHVIIN! Lily ei ole tainnut koskaan juoda kahvia, ja sikäli mikäli arvasin oikein, se ei ole Lilylle terveellistä. Lily alkoi valittaa (piikeistä?!), joista ei tiennyt mitä se oli tarkoittavinaan. Ei kahvia enää tälle neidille!

 

Lily meni kuitenkin loppujenlopuksi nukkumaan, mutta mitä IHMEEN UNTA hän näkikään?!? Lily näki unta VANHASTA hiustyylistään. Tämä ei ole enää edes totta *hakkaa päätään seinään*.....

Aamukin koitti ihan kreivin aikaan, ja ensimmäinen sim, joka nähtiin kävelevän talon ohi, oli Lolita Niemi. Ahkera lenkkeilijä, vaikka hän ei verkkareita päälleen pukenutkaan. Mutta silti aika outo asu aamulenkille. Mutta neiti ei tainnut kestää Lilyn taloa, joten hän katseli aivan päinvastaiseen suuntaan. Hienohelma -.-" .

 

Talon liepeille oli ilmestynyt ennustaja. Lily oli kuullut ennustajasta, joka pystyi näkemään kristallipallonsa avulla tulevaisuuteen. Ehkä hän pystyisi etsimään Lilylle sopivan miesehdokaskandidaatin. Ei muuta kuin äkkiä ulos ennustajan luo!

 

AI NIIN! Unohdin kertoa, että kun Lily myi hiukan tavaraa, rahat riittivät kuntolaitteeseen. Ainoa puoli oli, että talossa ei ollut tilaa, joten piti majoittaa laite ulkokäyttöön. Toivottavasti murtovaras ei veisi sitä. (Unohdin ottaa kuvan pelitilassa, ja ostotila jäi päälle...)

Lily meni tervehtimään ennustajaa. "Hei. Minun nimeni on Lily, ja kaipaisin apuasi mieshuolieni kanssa." Lily kertoi. "Hmm.... Lily on kaunis nimi. Miehet pitävät kaunnista nimistä ja näteistä naisista." ennustajaeukko tokaisi. Lily meni hämilleen ennustajan sanoista. Oliko hän todella kaunis kuin miltä näytti? "Jos haluat minun tuovan eteesi elämäsi miehen, sinun olisi parasta alkaa kaivaa kuvetta." ennustaja sanoi. Kuntolaitteen oston jälkeen taskussa hillui vaivaiset 150 simeleonia. Lily antoi ennustajalle ne 100 simeleonia, sillä pitihän hänelle jäädä EDES vähän rahaa! (Älkää ihmetelkö tuota vaatekaappia tuolla takana, sillä kun siirsin sitä, se katosi. No nythän sen arvoitus selvisi...)

"Miehen pitää olla komea, eikä hänellä saa olla hirveää nenää tai mitään muutakaan sellaista, mikä tekee hänestä omituisen luolamiehen näköisen." Lily luetteli. Ennustajaeukko hieroi käsiään yhteen, ikään kuin ne olisivat hikiset tai jotain. Taisi johtua ihan vain siitä, että kohta simeleonit virtaisivat. Tai niin ennustaja ainakin kuvitteli.

Lily ojensi rahat eukolle, ja oli aika toiveikkaan näköinen. "No, riittävätkö rahat komistuksen taikomiseen?" Lily kärtti innokkaasti. "SIIS TÄSSÄKÖ KAIKKI?!" Ennustaja sanoi vihaisen kuuloisena. Lilyn ilme ei tuon jälkeen näyttänyt kauhean toiveikkaalta. "Mutta riittävätkö rahani silti?" Lily kysyi suorastaan epätoivon partaalla. Lily alkoi jo katua, että oli kitsastellut maksussa. "No, koska olet maksava asiakas, niin kaipa sinua on pakko miellyttää.... ennustaja sanoi. Lily huokaisi helpotuksesta, mutta kohta nainen jatkoi: .....MUTTA MUISTA, että ensi kerralla en suostu yhteistyöhön, ellei rahamäärä ylitä 500 simeleonia!". Lily kauhistui. Mutta jos nyt taivaasta tipahtaisi oikea satuprinssi, ei ennustajan palveluksia enää kaivattaisi. Mutta jos toisin kävisi......

Taivaasta tipahti miesjonkanimieinytmuistumieleen, ja KAIKEN LISKÄKSI mies oli MUSTA! Lily suorastaan kauhistui. "EN MINÄ MUSTAA MIESTÄ HALUNNUT!" Lily kiljui kurkku suorana ennustajalle. "Mutta kultapieni, sinä et sanonut, pitäisikö miehen olla musta vai valkoinen. Tein vain minkä voin, sen siitä saa, kun kitsastelee tosipaikan tullen!" ennustaja näpäytti. Ennustaja oli muuten oikeassa, Lily ajatteli nolona.

Näihin tunnelmiin ja näihin kuviin päätämme tämän jakson.

Kommenttia :)

Kirjoitusvirheitä on paljon (Syynä se, että pikkuveljeni astui "vahingossa" koneen näppäimien päälle), joten laittakaahan kommenttiosioon viestiä, jos niitä on :D . Olen myös pitänyt pelistä taukoa, joten ei tämä tarina ole loppu, vaikka moneen kuukauteen ei mitään kuuluisikaan.



Kun Lily oli lopettanut telkkarin katsomisen, niin hän meni sängylle istumaan. "Mitäköhän vanhempani sanoisivat, jos naisin Jonnen? Heidän mielestään se ei olisi hyvä idea. Kaunis aatelisnainen menee naimisiin rahvaan kanssa! Mutta he eivät ole välttämättä enää elossa, joten mitä väliä sillä on?" Lily pohtii mietteliäänä. Yhden ja useammankin kerran Lily yrittää mennä nukkumaan, mutta aina nousee ylös sängystään (Ehkä bugi?). Nälkäkin alkoi vaivata, ja Lily vääntäytyi keittiön puolelle tekemään juustopastaa.



Siltikin jotain outoa tapahtui. Kun Lily oli saanut juustopastansa valmiiksi ja laittanut sen pöydälle, niin hän purskahti itkuun. "Miksi minut on tuomittu elämään köyhyydessä ja miksi rakastettuni on musta?!?" Lily itkeä pillitti. Lilyn vanhemmat olivat rasisteja, eivätkä he  hyväksyneet mustia ihmisiä edes lähelleenkään. Jotenkin he olivat myös onnistuneet istuttamaan  tämän karmean ajatuksen myös oman tyttörukkansa päähän. Kamalat vanhemmat!

 

"Lily-Rose Evans! Nyt sinä ryhdistäydyt! Jos käy niin että nain Jonnen, niin se tulee tapahtumaan, eikä kukaan voi estää minua!" Lily ajatteli uhmakkaana, kun samalla pyyhki  kyyneliään.  Lily piti itseään pienenä lapsena, kun itki jostain käsitämättömästä syystä....



Lily ei kauaa surrut, vaan hyökkäsi pastan kimppuun. Ja se näytti maistuvan. Lilyllä taisi olla hirmuinen nälkä, ainakin syömistyylistä päätellen. Lilyllä on kyllä outoja vaatteita, kun ne haluavat mennä kaiken läpi, kuten tästä kuvasta huomaamme. Syötyään Lily meni tiskaamaan, mikä oli Lilyn mielestä inhottavaa, mutta minkäs teet, kun ei ole rahaa, eikä voi palkata kotiapulaista siivoamaan.



Ennen nukkumaanmenoa Lily vaihtoi kammottavan alushameensa yöpukuun (Toisaalta minua ärsytti se, että yöpuku meni jatkvasti peiton läpi). Lily näki unta itsestään ja omista, syvän mustista kutreistaan. Lily mumisi jotain epämääräistä blondeista ja meikeistä, mutta me emme keskustele asiasta sen enempää. Lilyllä on kylläkin omat mustat hiuksensa YÖPUVUN yhteydessä, mutta muuten hän käyttää paljon hienostuneempaa hiustyyliä. Mutta taas salaperäisesti Lily nousi ylös (Vaikka energiapalkki oli nollan lukemissa) ja meni TAAS tekemään itselleen ruokaa. Näin pahaan energiapulaan ei auta muu kuin KAHVI!



Tällä kertaa Lily päätti tehdä juustovoileipiä, mutta saakohan Lily koskaan häitä, jos vatsa on oikea kumpu? Lilyn täytyy jatkossa syödä terveellisemmin, jos haluaa pysyä solakassa kunnossa. Hiuksetkin ovat aina jotenkin pystyssä, syynä lienee se, että neiti ei kampaa niitä laisinkaan! Minä pidän hiuksistani juuri tällaisina, etkä sinä voi niitä muuttaa! "Hiljaa Lily, sinä olet LC SIM, joka tottelee pelaajaansa!". *Huokaus* tuon simin kanssa saa aina tapella jostain pikkujutusta........



Jostain ihmeen syystä Lilylle ei vanha suihku kelvannut (PILALLE HEMMOTELTU!), joten Lily päätti muuttaa pienen onnettoman kylpyhuoneensa ilmettä, mutta ei uuden suihkun hankkiminen mitään muuta. Lily ei nähtävästi halua hyväksyä totuutta... Varmaan ovat mieshuolet sekoittaneet neidin pään.... Joka tapauksessa Lily päätti kokeilla suihkua heti varmistaakseen, onko se erilainen.



Suihkussa käytyään Lily päätti vihtaa Lookiaan. Lily aukaisi taidokkaasti nutturalle laitetut hiukset, ja kampasi hiuksensa ennalleen. Lily ei itse pitänyt hiuksistaan, mutta itse hän halusi tyyliään! Toivottavasti Lilyn jääräpäisyys-geenit eivät periytyisi jälkikasvulle.....

Jakso on taas melko lyhyt (Niin, ainahan ne tuppaa olemaan), mutta hyvitän sen teille niin, että jaksoja ilmestyy usein. Pelini takkuilee, ja siksi jaksot ovat lyhyitä. Mutta maininta viime jaksosta: Siinä oli vain 6 KUVAA! Pöyristyttävää käytöstä minulta, mutta lupaa, että se ei toistu. Nauttikaa vain tästä herkusta, jos vain kykenette :) . Sori myös tapani laittaa kuviin vain pari lausetta...... (+ pahoittelen parin
 kuvan kokoa, se vain kutistui selittmättömällä tavalla) Laittakaa kommenttiosastolle myös huomautuksia kirjoitusvirheistä!



Pian hyvästeltyään Jonnen, Lily hankki vaatekaapin. Se oli kyllä hiukan outo, mutta parempaan ei ollut sillä hetkellä varaa.

 

Lily meni "tekemisen puutteessa" puhdistamaan vessanpyttyä. Oikeasti se oli HÄNEN velvollisuutensa puhdistaa mokoma pönttö, halusi tai ei. Ja yllätys yllätys, sisäkköön ei ollut varaa, koska rahavarat olivat huvenneet kaappiin, yms. Lilyki alkoi huomata, kuinka hankala hänen pukunsa oikein on. Se menee seinienkin läpi. Varsinainen kolttu....... Ei auttanut muuta kuin ottaa jällelle jääneet roposet matkaan ja marssia ostarille!



Mutta ennenkuin Lily ehti soittaa, sisälle marssi tuttu hahmo: Jonne Karsta! "Enkö minä muka hyvästellyt sitä?!" Lily ajatteli tuohduksissaan. Jonne meni keittiöön ja otti palaneen leivonnaisen lautaselle ja alkoi syömään sitä. Toivottavasti mokoma saa mahavaivat palaneesta ruuasta!



Lähetettyään Jonnen tiehensä Lily soitti taksin Tammilehdonkatu 12 . Taksi tulisi hakemaan häntä hetken kulutta. Pian ulkoa kuului vaimeaa tööttäystä, ja Lily tiesi, että se oli taksi. Pihalla oli smaan aikaan joku Maksi -niminen koira. Lily ei siitä senkummemmin pitänyt.



Lilyn mekon helma jäi vahingossa taksin oven väliin. "APUUUAAA! Mekkoni on tämä typerän taksin oven välissä!" Lily huusi kuskille. "Tehkää nyt jotain!" Lily raivosi. Mutta kuski ei tehnyt mitään Lilyn mekon eteen. "T-O-D-E-L-L-A T-Ö-R-K-E-Ä-Ä palvelua!" Lily ajatteli itsekseen.



Tässä on yksi ostari (rakentaminen kesken) , mutta vaikka se näyttikin halaphallilta, niin sieltä sai ihan laatutavaraa. Tai ei ihan ehkä laatutavaraa, mutta vaatteita ainakin. Lily osti sieltä parit kivat puvut......



Kun Lily saapui kotiin, häntä vastassa oli taas se Maksi. Mekko oli jälleen oven välissä, mikä sai Lilyn vielä enemmän vihaiseksi. "MIKSI MINULLA PITI OLLA PÄÄLLÄ TÄMÄ RÄÄSY?!" Lily Raivoaa pihalla, sillä mekon reuna on vähän öhöm.... repaleinen ja muutenkin sotkuinen. Nyt Lilyllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vetäistä päälle uudet vaatteet ja laittaa hiukset uudelleen.....



Tässä on Lilyn uusi hiustyyli! Lily laittoi päähänsä vielä sellaisen kivan "keijukapistuksen", joka teki hänestä vähän  sanottakoon  keijun näköisen.



Tässä on Lilyn uusi tyyli, jonka hän omaksui itselleen. Nythän hän näyttää joltakin roolipelaajalta, mutta Lily olisi siihen touhuunehkä liian vanha. Mutta hänllä ei onneksi ainakaan vielä ollut lapsia, joiden kanssa piti käydä jossain tapahtumissa. Häntä olisi silloin saatettu katsoa ehkä hiukkasen nenänvartta pitkin.



Lilyn maha alkoikin jo kurista, joten hän alkoi vääntämään itselleen juustopastaa. Tällä kertaa se ei taatusti palaisi pohjaan! Toivottavasti Lilyllä on tällä kertaa enemmän järkeä päässä, että ei häivy vessaan kesken ruuanlaiton (Tässäkin kuvassa Lilyn hiukset meni oudoiksi.....).



No eivät ruuat tainneet sittenkään käristyä pohjaan, ainakaan tänään. Mutta Lilyllä ei näytä olevan minkäälaisia pöytätapoja...... (Voivoivoivoi Lily........).



Ilta olikin ehtinyt laskeutua nopeammin kuin Lily osasi olettaa. Nyt olisi iltapesun aika, ja sen jälkeen nukkumaan! Lily on aina lapsesta asti pelännyt pimeää, joten nytkin hän jätti valot palamaan.



Lily meni tänään ajoissa nukkumaan, jotta olisi virkeä huomenna, ensimmäisenä työpäivänä. Mutta pian tapahtui jotain odottamatonta.......



Puhelin alkoi piristä keskellä yötä, mikä teki Lilystä vielä kärttyisemmän. "Kuka ihmeen Tampio soittaa minulle keskellä yötä?!?!?" Lily huusi.



Lilyn täytyi nousta ylös sängystä ja laahustaa puhelimen luokse, vaikka kuinka "työlästä" se muka olisikin.



"KUKA PÖLVÄSTI SOITTAA KESKELLÄ YÖTÄ?!" Lily tiuskaisee puhelimeen. "Älä nyt sentään minulle suutu." Kuuluu langan toisesta päästä. Siellä oli Jonne Karsta. Lilyn sydän melkein pomppasi kurkkuun, kun kuuli hänen äänensä. Kukaan mies ei ollut ikinä soittanut hänelle keskellä yötä paitsi nyt.



Lily muisteli lapsuuttaan. Joskus hän oli puhunut äidin kanssa tärkeistä asioista (kihloista?). Lily muisti vielä ne typerät kysymykset, mitä oli silloin äidiltään kysynyt: "Äiti, silloinkin iskä kosi sinua, tuntuiko se sinusta typerältä ja kaduitko sitä sitten myöhemmin?". "No tietenkin rakastan isääsi, ja meidän liittomme ei ole koskaan tuntunut virheeltä. Ainakaan minusta.".



Äiti alkoi taas paasaamaan minulle siitä, kuinka tärkeää oli saada hyvä työpaikka jne. Äiti halusi minusta kaupungin johtajan, mutta minä vain nyrpistelin nokkaani.



"Viimeisen kerran, Lily-Rose (Se on oikea nimeni) , sinusta ei todellakaan tule minkään sortin hullua tiedemiestä!" Äiti raivoaa. "Mutta minä olen päätökseni tehnyt, etkä sinä voi vaikuttaa siihen!" Minä kiljuin.



Isää on aina kiinnostanut tähtien tiirailu kaukoputkella (Jopa päiväaikaan), joten usein hän ei edes kuullut minun äitini riitelyä. Niin lumoutunut hän oli.



"Miksi minusta pitäisi tulla joku himputin kaupunginjohtaja? En minä sellaiseksi halua!" Minä marmatin. Äitini selitti minulle tyynen rauhallisella äänellä: "Koska suurin osa sukulaisistamme on ollut kaupungin johtajia, ja sinun kuuluu jatkaa suvun perinteitä.". Isä oli kuullut minun huutoni ja tuli sisään.



Isäni oli hirveän vihainen äidilleni, kun hän oli puhunut minulle sellaisella tavalla. Tähän aikaan sitä tapahtui melko usein, sillä vanhempani riitelivät paljon.



Toisinaan en kestänyt sitä melua ja huutoa vaan pakenin ulos koko typerästä talosta.

Ne eivät tosiaankaan olleet parhaita muistojani.

Lily havahtuu unelmistaan siihen, että puhelimesta kuuluu: "Lily, oletko vielä siellä?". Jonne on aika kärsimätön ihminen.



"No mitä asiaa sinulla VIELÄ oli, Jonne?" Minä kysyin. Jonne vastasi: "Sitä vain että hyvää yötä.". Niin vain Jonne sanoi ja sulki luurin. Itseasiassa Lily oli loppujenlopuksi helpottunut. Koska hän oli vielä hereillä, hän katsoi hiukan telkkaria.....



Kun Lily avasi TV:n niin heti siellä näkyi hania pieniä taaperoita. Lilylle tuli hiukan paha mieli siitä, että hänellä ei ole omaa pientä lasta. Mutta ehkä hän saisi vielä sellaisen jonain päivänä.....

Pahoittelen aika monen kuvan kokoa, en tiedä miksi ne kutistuivat sellaisiksi, mutta en voi oikein mitään niille. Sorry :(((((((

Anteeksi, tämäkin jakso on melko lyhyt, mutta koska en ole tehnyt pitkiä jaksoja, hyvitän ne tekemällä lyhyitä jaksoja usein. Ainakin näin aluksi. Nauttikaa nyt vain näistä. :)



Lily alkoi syömään palanutta aamupalaansa, kunnes muisti: "Lehti on varmaankin tullut!".
Lily lopetti palaneen leipänsä jyrsimisen.



Lily meni hakemaan pihastaan lehden, ja oli aikeissa lähteä viemään sitä sisälle, kunnes näki tien yllä perhosparven lentelemässä. Sitten hän hihkaisi: "Perhosia!" ja kaivoi purkin taskustaan, ja alkoi pyydystää niitä kuin pieni lapsi. Perhosenpyydystysgeenit ovat selvästi periytyneet isän puolelta.



"Höh. En saanut mitään." Lily tuhahti. Koska perhosista oli tullut tämmöisiä pieniä suihkukoneita?
Tai Lilystä oli tulossa vanha........ (29 päivän päästä)



Lily otti lehden kouraansa, ja marssi nokka pystyssä takaisin sisälle. Hän meni istumaan
tuolille, ja avasi luhden. Sieltä ei löytynyt tiedealan töitä, mutta Lily otti sotilas-alokkaan uran.
Hän kävisi siellä sen aikaa, kunhan saisi tarpeeksi rahaa säästöön ja kunnes lehdestä löytyisi tiedealan työ.
Selaillessaan lehteä ovikello soi. "Siellä on varmaan uusia naapureita, jotka ovat tulleet tervehtimään minua!" Lily hihkaisee.



Paikalle tuli vain joku outo nainen verkkareissa ja joku mies. Ketään muita ei tontilla näkynyt.
Lily piti miestä ihan söpönä, ja ajatteli, että nuo kaksi olisivat liian outo aviopari.
Miehen täytyi siis olla vapaa, Lily päätteli.



Kun Lily meni tervehtimään miestä, mutta naisen jätti täysin huomioimatta. Törkimys. Mies esitteli itsensä Jonne Karstaksi. Outo nimi, mutta silti hän oli söpö...... Ainakin Lilyn mielestä. Lilyllä ei ollut juuri aikaa jutella, vaan hänellä oli muita suunnitelmia. Hän hyvästeli Jonnen, ja oli varma, että he tapaavat vielä.
Lily meni sisälle suihkuun.

Sorry, tämän päivän jakso päättyy tähän. Jatkoa tulee ehkä huomenna, perjantaina tai maanantaina. Tarkkaa päivää en osaa sanoa...... But don't worry...... xD

Tässä kuvassa ovat minun vanhempani ja minä. Vasemmalta
oikealle: Minä, Lily Evans, äitini Rose Evans ja isäni Michael Evans.
Kuva käytiin ottamassa valokuvausliikkeessä. Kuvan ottamisesta on jo pitkä aika,
enkä muista tarkkaan päivää, jolloin kuva otettiin. En edes tiedä, missä vanhempani ovat nykyään.




Näen mustaa. Makaan maassa hiukan pökerryksissä, eikä minulla ole aavistustakaan,
missä olen tai miten päädyin tänne. Tunnen kaulassani jotain kylmää, enkä tiedä mikä se on.
Yritän tunnustella kädelläni mikä se voisi olla, mutta siihen pistelee inhottavasti. Olen tainnut
maata sen päällä, siinä selitys kamalalle puudutuksen tunteelle. Hetken olin aivan liikkumatta, odotin,
että kipu hellittäisi kädestäni. Kun  käteni tuntui edes hiukan paremmalta,  aloin tunnustella "sitä  jotakin". 
Se tuntui sydämen muotoiselta, ja ajattelin: "Ei, ei se mitenkään voi olla........." mutta se olikin ihan totisinta totta.
Avasin silmäni, niissä tuntui outoa poltetta, olen tainnut maata pitkään tässä paahteessa. Auringon valo kirveli silmiäni.
Katsoin kaulassani olevaa korua, ja silmäni laajenivat ällistyksestä.



Kaulassani oli äitini perintökaulakoru, timantista hiottu sydän, jota ympäröi hopeinen kehys.
Muistan tämän korun lapsuudestani, kun olin pieni, sillä äiti piti tätä korua kaulassaan
joka päivä. Minua se ihmetytti. Lilylle välähti muistikuva menneisyydestä:



Muistin vielä äitini sellaisena, miltä hän oli näyttänyt nuorempana. Hänellä oli koru
kaulassaan, aivan kuten olinkin muistellut. Äidilläni oli myös aika villit mustat hiukset, kun hän
oli nuori. Olen tainnut periä hiusteni mustuuden ja villeyden häneltä. Hän oli aina kateellinen sille,
kun minulla oli aina hauskaa VAIN isäni kanssa. Joskus tulin hänen kanssaan juttuun, joskus en.



"Miksi sinulla on aina tuo koru kaulassasi, äiti?" Ihmettelin. "Sitten, kun olet tarpeeksi vanha kantamaan tätä
korua, saat sen. Se on kulkenut Evansien suvussa jo vuosia. "Miksi en saa sitä nyt? Miksi vasta aikuisena?"
Minä kärtin äidiltäni. Mieleni oli täynnä kysymyksiä. Äitini selitti minulle viileällä äänellä: "Maltapa nyt. Tiedän,
että se saattaa kuulostaa loukkaavalta, mutta sinä olet jo tarpeeksi vanha säätelemään kielenkäyttöäsi ja miettimään,
mitä typeryyksiä suustasi päästät.". Loukkaannuin äitini sanoista, mutta en näyttänyt sitä hänelle. Äitini kyllä tiesi, että
olin loukkaantunut. Hän oli häikäilemätön nainen. Hän ei edes aikonut pyytää minulta anteeksi. Hän ei edes katunut sanojaan.



Isäni oli aina pitänyt perhosten pyydystämisestä. Hän leikki kuin pikkupoika, ja sitä oli ilo
katsella.



Muistan myös sen, kuinka usein leikimme yhdessä. Se oli hauskaa. Äitini ei
erityisesti pitänyt siitä, että isä ei opettanut minulle lainkaan tapoja, vaan leikki
kanssani kaiket päivät. Äitini oli selvästi kateellinen minun ja isän hauskanpidolle. Sitten
Lily havahtuu unelmistaan, ja tajuaa, että hänen pitäisi alkaa rakentaa taloa.......



Lily joutuu nyt pärjäämään yksin tässä kovassa ja kylmässä
maailmassa. Rahaa riitti juuri ja juuri talon rakentamiseen ja sisustukseen. Lily
ei ole koskaan joutunut rakentamaan itselleen taloa, joten hyvä, että sentään sai
jonkinmoisen mökin edes aikaiseksi. Asun tässä mökissä, koska ei ollut rahaa
rakentaa minkäänlaista pikku lukaalia. Raha on loppu, ja kohta laskukin tipahtaa
postilaatikkooni. Mitä minä teen? Lily parkuu hädissään. Hänellä on myös salainen haave:
Hullu tiedemies! Lilyn vanhemmat olisivat halunneet hänestä hienon poliitikon jne. Mutta
Lily oli sellainen tyttö, joka piti kiinni unelmistaan.



Rahaa jäi sisustukseen aika vähän, mutta sillä sai ihan kelvollisiakin
mööpeleitä kirpputorilta. "Sitten, kun minulla on tarpeeksi rahaa, laajennan
taloani suuremmaksi......." Lily pohti. Koska hänen täytyi hakea töitä, piti odottaa
lehdenjakajaa. Siinä saattaisi kestää. Lilylle tuli nälkä, ja odotellessaan hän päätti
valmistaa itselleen paahdettuja leivonnaisia aamiaiseksi. Lily ei ole koskaan ennen
tehnyt ruokaa, koska hän oli rikkaan perheen tytär, niin palvelijat tekivät kaiken mahdollisen
hänen puolestaan.




Lily luuli, että ruuanlaitto oli lastenleikkiä. Sitä se ei ollut. Lily unohti kokonaan leivonnaiset, kun
hän meni peseytymään. Kuten arvata saattaa, se olikin aikamoinen virheliike.......



Ennen kuin hän huomaakaan, hella on ilmiliekeissä. Lilylle tilanne on aivan uutta,
eikä hän tiedä/ymmärrä, mitä ihmettä hänen pitäisi tehdä. Hienohelmaisena hän ei ainakaan menisi tulta
sammuttamaan, koska tulihan voisi levitä hänen kauniiseen pukuunsa. Lily ei keksinyt tehdä mitään
muuta kuin juosta kauhusta kankeana kylpyhuoneeseen kyyristelemään.



Lily oli onneksi älynnyt ostaa palohälyttimen. Kohta palokunta jo
tulikin auttamaan. yksi palomiehistä ryntäsi suoraan ovesta sisään sammuttamaan paloa.
Onneksi palo saatiin sammumaan, ja hella ei palanut poroksi. Palomies tuli hiukan valistamaan
Lilyä paloturvallisuudesta. Lily maksoi hänelle hiukan juomarahaa, mistä hän tuntui olevan kiitollinen.
"Vähintä, mitä voin tehdä, ku pelastit minut ja rakkaan kotini." Lily sanoi ojentaessaan juomarahat
palomiehelle.



Lily ei voinut sille mitään, että tykästyi palomieheen. Kaiken lisäksi se oli vielä komeakin..... O-ou.



Haikeana Lily katseli palomiehen lähtöä. Lily oli omissa haaveissaan, sillä hän aikoi ehkä
naida hänet. Mitä tapahtuu, sen aika näyttäisi. Sitten Lily muisti! Leivonnaiset!



Kun Lily avasi uunin luukun, sieltä nousi musta savupilvi. Lievätkö leivonnaiset enää syömäkelpoisia.
Lily tuumi. Mutta periaatteessa Lilyn olisi pakko syödä ne, koska muutakaan ruokaa ei ollut.



Lily tuijotti masentuneena palanutta aamiaistaan. "Tätä minun sitten olisi tarkoitus syödä, vai?" Lily totesi.
"Kokkina olisin taatusti ihan nolla......" Lily ajattelee. Eihän hän voisi tarjota maksaville asiakkaille palanutta
leipää. (Hiukset meni tuossa kohdassa jotenkin oudosti käkkyrälle......)



Kaiken sen hässäkän keskellä Lily ei huomannut talon ohi kävelevää lehdenjakajaa.
Lilyllä oli nimittäin tärkeämpääkin pohdittavaa kuin joku lehti.

Miten käy? löytääkö Lily elämänsä työn? Tykästyykö palomies häneen? Sen saatte nähdä seuraavalla
kerralla!

P.S. Pahoittelen lyhyttä aloitusjaksoa.......