Tässä kuvassa ovat minun vanhempani ja minä. Vasemmalta
oikealle: Minä, Lily Evans, äitini Rose Evans ja isäni Michael Evans.
Kuva käytiin ottamassa valokuvausliikkeessä. Kuvan ottamisesta on jo pitkä aika,
enkä muista tarkkaan päivää, jolloin kuva otettiin. En edes tiedä, missä vanhempani ovat nykyään.




Näen mustaa. Makaan maassa hiukan pökerryksissä, eikä minulla ole aavistustakaan,
missä olen tai miten päädyin tänne. Tunnen kaulassani jotain kylmää, enkä tiedä mikä se on.
Yritän tunnustella kädelläni mikä se voisi olla, mutta siihen pistelee inhottavasti. Olen tainnut
maata sen päällä, siinä selitys kamalalle puudutuksen tunteelle. Hetken olin aivan liikkumatta, odotin,
että kipu hellittäisi kädestäni. Kun  käteni tuntui edes hiukan paremmalta,  aloin tunnustella "sitä  jotakin". 
Se tuntui sydämen muotoiselta, ja ajattelin: "Ei, ei se mitenkään voi olla........." mutta se olikin ihan totisinta totta.
Avasin silmäni, niissä tuntui outoa poltetta, olen tainnut maata pitkään tässä paahteessa. Auringon valo kirveli silmiäni.
Katsoin kaulassani olevaa korua, ja silmäni laajenivat ällistyksestä.



Kaulassani oli äitini perintökaulakoru, timantista hiottu sydän, jota ympäröi hopeinen kehys.
Muistan tämän korun lapsuudestani, kun olin pieni, sillä äiti piti tätä korua kaulassaan
joka päivä. Minua se ihmetytti. Lilylle välähti muistikuva menneisyydestä:



Muistin vielä äitini sellaisena, miltä hän oli näyttänyt nuorempana. Hänellä oli koru
kaulassaan, aivan kuten olinkin muistellut. Äidilläni oli myös aika villit mustat hiukset, kun hän
oli nuori. Olen tainnut periä hiusteni mustuuden ja villeyden häneltä. Hän oli aina kateellinen sille,
kun minulla oli aina hauskaa VAIN isäni kanssa. Joskus tulin hänen kanssaan juttuun, joskus en.



"Miksi sinulla on aina tuo koru kaulassasi, äiti?" Ihmettelin. "Sitten, kun olet tarpeeksi vanha kantamaan tätä
korua, saat sen. Se on kulkenut Evansien suvussa jo vuosia. "Miksi en saa sitä nyt? Miksi vasta aikuisena?"
Minä kärtin äidiltäni. Mieleni oli täynnä kysymyksiä. Äitini selitti minulle viileällä äänellä: "Maltapa nyt. Tiedän,
että se saattaa kuulostaa loukkaavalta, mutta sinä olet jo tarpeeksi vanha säätelemään kielenkäyttöäsi ja miettimään,
mitä typeryyksiä suustasi päästät.". Loukkaannuin äitini sanoista, mutta en näyttänyt sitä hänelle. Äitini kyllä tiesi, että
olin loukkaantunut. Hän oli häikäilemätön nainen. Hän ei edes aikonut pyytää minulta anteeksi. Hän ei edes katunut sanojaan.



Isäni oli aina pitänyt perhosten pyydystämisestä. Hän leikki kuin pikkupoika, ja sitä oli ilo
katsella.



Muistan myös sen, kuinka usein leikimme yhdessä. Se oli hauskaa. Äitini ei
erityisesti pitänyt siitä, että isä ei opettanut minulle lainkaan tapoja, vaan leikki
kanssani kaiket päivät. Äitini oli selvästi kateellinen minun ja isän hauskanpidolle. Sitten
Lily havahtuu unelmistaan, ja tajuaa, että hänen pitäisi alkaa rakentaa taloa.......



Lily joutuu nyt pärjäämään yksin tässä kovassa ja kylmässä
maailmassa. Rahaa riitti juuri ja juuri talon rakentamiseen ja sisustukseen. Lily
ei ole koskaan joutunut rakentamaan itselleen taloa, joten hyvä, että sentään sai
jonkinmoisen mökin edes aikaiseksi. Asun tässä mökissä, koska ei ollut rahaa
rakentaa minkäänlaista pikku lukaalia. Raha on loppu, ja kohta laskukin tipahtaa
postilaatikkooni. Mitä minä teen? Lily parkuu hädissään. Hänellä on myös salainen haave:
Hullu tiedemies! Lilyn vanhemmat olisivat halunneet hänestä hienon poliitikon jne. Mutta
Lily oli sellainen tyttö, joka piti kiinni unelmistaan.



Rahaa jäi sisustukseen aika vähän, mutta sillä sai ihan kelvollisiakin
mööpeleitä kirpputorilta. "Sitten, kun minulla on tarpeeksi rahaa, laajennan
taloani suuremmaksi......." Lily pohti. Koska hänen täytyi hakea töitä, piti odottaa
lehdenjakajaa. Siinä saattaisi kestää. Lilylle tuli nälkä, ja odotellessaan hän päätti
valmistaa itselleen paahdettuja leivonnaisia aamiaiseksi. Lily ei ole koskaan ennen
tehnyt ruokaa, koska hän oli rikkaan perheen tytär, niin palvelijat tekivät kaiken mahdollisen
hänen puolestaan.




Lily luuli, että ruuanlaitto oli lastenleikkiä. Sitä se ei ollut. Lily unohti kokonaan leivonnaiset, kun
hän meni peseytymään. Kuten arvata saattaa, se olikin aikamoinen virheliike.......



Ennen kuin hän huomaakaan, hella on ilmiliekeissä. Lilylle tilanne on aivan uutta,
eikä hän tiedä/ymmärrä, mitä ihmettä hänen pitäisi tehdä. Hienohelmaisena hän ei ainakaan menisi tulta
sammuttamaan, koska tulihan voisi levitä hänen kauniiseen pukuunsa. Lily ei keksinyt tehdä mitään
muuta kuin juosta kauhusta kankeana kylpyhuoneeseen kyyristelemään.



Lily oli onneksi älynnyt ostaa palohälyttimen. Kohta palokunta jo
tulikin auttamaan. yksi palomiehistä ryntäsi suoraan ovesta sisään sammuttamaan paloa.
Onneksi palo saatiin sammumaan, ja hella ei palanut poroksi. Palomies tuli hiukan valistamaan
Lilyä paloturvallisuudesta. Lily maksoi hänelle hiukan juomarahaa, mistä hän tuntui olevan kiitollinen.
"Vähintä, mitä voin tehdä, ku pelastit minut ja rakkaan kotini." Lily sanoi ojentaessaan juomarahat
palomiehelle.



Lily ei voinut sille mitään, että tykästyi palomieheen. Kaiken lisäksi se oli vielä komeakin..... O-ou.



Haikeana Lily katseli palomiehen lähtöä. Lily oli omissa haaveissaan, sillä hän aikoi ehkä
naida hänet. Mitä tapahtuu, sen aika näyttäisi. Sitten Lily muisti! Leivonnaiset!



Kun Lily avasi uunin luukun, sieltä nousi musta savupilvi. Lievätkö leivonnaiset enää syömäkelpoisia.
Lily tuumi. Mutta periaatteessa Lilyn olisi pakko syödä ne, koska muutakaan ruokaa ei ollut.



Lily tuijotti masentuneena palanutta aamiaistaan. "Tätä minun sitten olisi tarkoitus syödä, vai?" Lily totesi.
"Kokkina olisin taatusti ihan nolla......" Lily ajattelee. Eihän hän voisi tarjota maksaville asiakkaille palanutta
leipää. (Hiukset meni tuossa kohdassa jotenkin oudosti käkkyrälle......)



Kaiken sen hässäkän keskellä Lily ei huomannut talon ohi kävelevää lehdenjakajaa.
Lilyllä oli nimittäin tärkeämpääkin pohdittavaa kuin joku lehti.

Miten käy? löytääkö Lily elämänsä työn? Tykästyykö palomies häneen? Sen saatte nähdä seuraavalla
kerralla!

P.S. Pahoittelen lyhyttä aloitusjaksoa.......